Varaslaukaus Vappuun - vinkit perinteisten munkkien paistamiseen!

Munkkien paistoa monesti kammoksutaan ja jätetään homma helposti vanhemmille sukupolville tai ammattileipureille. Öljyn kanssa taiteilu lienee suurin syy vieroksuntaan? Itse en muista munkkeja tehneeni aiemmin ja ennen paistamisen aloitusta soitin viime hetken vinkit äidiltäni.

Reseptin nappasin täältä. Ilman lämpömittaria öljyssä paistaminen voi kuitenkin olla haastavaa. Ensimmäinen versio oli kauniin kullanruskea päältä, mutta aivan raaka sisältä. Seuraavat munkit pidin siis pidempään öljyssä. Ne taas kypsyivät sopivasti sisältä, mutta olivat ulkoa liian tummat. Laskin hellan lämpötilan kutoselta neloselle ja  näin munkkien pinta alkoi löytää kaunimman värin ja herkut olivat kypsiä sisältäkin. Toimin näin: paistoin kaksi munkkia öljyssä ja kun pinta oli sopivan ruskea, siirsin kattilan liedeltä siksi aikaa, kun nostin munkit talouspaperin päälle, josta siirsin munkit lautaselle ja sokeroin ne. Sitten kattila takaisin liedelle ja homma uusiksi. Tällä tekniikalla sain omani onnistumaan.

Koko prosessissa ei mennyt kuin tunnin-puolentoista verran, joten syrjään ajatukset isotöisestä urakasta ja hommiin vaan! Tuolla Kotilieden reseptillä sain tehtyä munkkeja 18 kpl. 

Koiran sairastelu, lapsen temppuilu, asunnon ostoprosessi ja ihan vaan normiarki ovat syöneet voimavarojani aika paljon. Laittaisin kevätväsymyksen ja isojen muutosten piikkiin. Merkit näkyy valitettavasti välillä vähän kauemmaskin. Ihana miekkoseni hoksasi tämän ja otti sunnuntaina ohjat käsiin ja tyrkkäsi minulle auton avaimet käteen. Pojalle piti tehdä muutamia vaateostoksia, joten lähdin lepuuttamaan hermojani shoppailun pariin Matkukseen. Miten voikaan välillä tehdä hyvää hiljaiset hetket autossa ja kaupassakin käynti tuntuu luksushuvilta yksin. Meinasin kävellä onneni (Iittala Outletin) ohi, mutta alet kiinnitti huomioni. Ostin äitini puolesta meille uuteen kotiin tuparilahjaksi Sarjaton-sarjan lautaset ja pari änkkärimukia. Valkoisista lautasista olen haaveillut jo pitkään ja nämä ovat takuuhyvä sijoitus. :)

Henri Alénin ihanat browniet

Voi täydellisyyttä! Nämä browniet ovat niin helppoja ja herkullisia, että jos pitäisi valita yksi leivonnainen, mitä leipoa lopun elämääni, se olisi tämä. Toteutuskin tapahtuu tuossa tuokiossa!

Henri Alénin browniet

350g tummaa suklaata
250g voita
4 1/2 dl (400g) sokeria
6 kananmunaa
4 1/2 dl (250g) vehnäjauhoja
200g pähkinärouhetta
(1/2 tl suolaa)

Sulata paloiteltu suklaa ja voi. Vatkaa sokeri ja kananmunat kevyesti. Sekoita suklaasula sokeri-kananmunaseokseen huolellisesti. Nostele joukkoon vehnäjauhot sekä halutessasi pähkinät ja suola. Sekoita varovasti tasaiseksi, älä vatkaa ylimääräistä. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai pellille ja paista 180-185 -asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Itse käytin neliskulmaista voideltua Arabian uunivuokaa. Vahdi, ettet pidä brownieita liian kauan uunissa, sillä ne ovat parhaimillaan kosteina. Jäähdytä ja leikkaa pieniksi neliöiksi.

Lisäksi soseutin mansikoita tasoittamaan brownien makeutta. Itse en siis soseeseen lisää sokeria.

Gyros pita!

Tästä herkusta kirjoittelinkin jo aiemmin tässä postauksessa. En jaa reseptejä tällä kertaa sen enempää, mutta ne löytyvät Jenni Häyrisen kirjasta Katukeittiö- parempaa roskaruokaa.

Gyros- projektissa meni kaikkine naanleipien leipomisineen, lihan marinoimisineen (jep, en tajunnut tehdä marinointia jo edeltävänä päivänä) jne. n. 4 tuntia, eli ei mitään pikaruokaa, mutta hyvää oli. Jälkiviisaana tekisin väliin lampaan paahtopaistin sijasta kebabia tai muuta lihaa, sillä lammas jäi ainakin meillä sitkeäksi. Maut olivat hyvät, mutta leuat koetuksella.

Naanleivän teko oli yllättävän helppoa! Jauhoina käytin pääosin durumvehnäjauhoa, joka antaa leivälle kivan keltaisen värin.

Pidän yksinkertaisesta ja puhtaasta ruoasta ja selkeistä mauista. Gyroksen väliin laitoimme lammasta, tomaattia, punasipulia ja itse tehtyä tzatsikia.

Lisukkeena itse tehdyt ranskalaiset.

Työnnä negatiivisuutesi sinne minne aurinko ei paista, kiitos.

Pääsiäisen jälkeinen tiistai on todellakin uuvuttava. Neljä päivää vapaata ja nyt pitäisi jaksaa töissä olla. No thanks, but no can do. Yritänpä silti etsiä hyviä juttuja tästäkin olotilasta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, viikko on yhtä lyhyt kuin edeltäväkin, kotiin on ehditty räpeltää ruoat valmiiksi, on siivottu ja pyykkiäkään ei ole ihan mahdotonta vuorta. Lisäksi illalla on suunnitelmissa käydä palauttavalla lenkillä pikkupojan ja parantelevan koiran kanssa.

Aamuisin on usein (aina) hankala nousta sängystä. Minulla on tapana heräillessäni miettiä, mikä tässä päivässä on kivaa helpottaakseni ylösnousua. Joskus ystävä on tulossa kylään, keskiviikkoisin iltaa virkistää kuumat reggaetonrytmit ja perjantaina ei tarvitse edes miettiä mikä piristää. Näin saa mielen virkeämmäksi ja nouseminen on vaivattomampaa. Vanhemmiten olen oppinut etsimään hyviä juttuja vähän kaikesta ja negatiivisten ihmisten sietokyky on heikentynyt paljon. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja tekee mieli vaan marista ja murmattaa kaikesta, mutta se tyyli, jolla jotkut tyypit etsivät joka ikisestä asiasta jotakin negatiivista, on todella raivostuttavaa.

Pahinta on lähimmäisten ajatusten tai saavutusten vesittäminen. On ihmisiä, joille tulee hilveän paha mieli, kun joku lähimmäinen menestyy elämässään. Sehän nyt on aivan perseestä jos jollakin menee paremmin kuin itsellä. Ja kun se on niin perseestä, niin kaivetaan tikulla jotain negatiivista toisen saavuttamasta hyvästä. Tämä piirre vihastuttaa muissa ja auta armias jos huomaan tekeväni sitä itse. Kuvitteellinen raippa viuhuu selkää pitkin ja kovasti. Valitettavasti sisuksiin kiinni kasvanut suomalainen peruskateus on rankkaa kitkettävää.

Kuten äitini on minulle opettanut ja kuten minä olen yrittänyt opettaa pojalleni: "Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ole hiljaa." Olen epäonnistunut tässä ainakin tsiljoona kertaa ja epäonnistun edelleen lähes päivittäin, mutta nyt negatiivisuusmitta alkaa olla täynnä ja lupaan yrittää entistäkin kovempaa.

Matka kohti parempaa minuutta on raskas, mutta palkitseva.

Tänään on syytä juhlaan!

Ensinnäkin, tittiddiii- nyt on perjantai! Toisekseen kuultiin tänään miekkosen kanssa niin hyviä uutisia, että päivää on pakko juhlistaa hyvällä ruoalla ja juomalla. Tilaamani kokkikirja saapui postiin viikko sitten ja olen odottanut sormet syyhyten, että pääsen testaamaan uusia reseptejä. Alla kuva Liemessä- blogin kirjoittajan ihanaisesta kirjasta, Katukeittiö- parempaa roskaruokaa.






































Kirjassa on reseptejä mm. burgereista, snägärimätöistä, lähi-idän mauista, meksikolaisista herkuista ja terveellisistä jälkkäreistä. Yksinkertaista, puhdasta ja ennen kaikkea hyvää ruokaa! Suosittelen ehdottomasti hankkimaan itselle tai lahjaksi!



Itse testaan tänään Gyros- pitaleipiä tsatzikin kera. Kun olin öbaut 11-v kävimme Kreikassa Kosin saarella, jossa tutustuin herkkuun ja siitä lähtien olen kaiholla muistellut näitä näppäriä pitaleipiä. Tuon viikon loman ajan käytännössä elin Gyroksilla, koska ne vaan olivat niin vietävän hyviä. Olen aina ollut omatoiminen tyllerö, ja tuollakin lomalla liikuin paljon itsekseni rullaluistellen paikasta toiseen ja ruokin itseni kun nälkä tuli. Gyros- kioskeja oli Kosin kaupungissa useampia ja näppärän välipalan hinta liikkui muutaman euron kieppeillä. Tuskin pystyn ylittämään Kosin makukokemusta, mutta sinne päin lähdetään suuntaa hakemaan. Postaan myöhemmin kuvia lopputuloksesta!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Terkuin,
Johanna

Uuden blogin syntypäivä

Heippa!

Aikani kirjoiteltua Piece of my Cake blogia, tulin miettineeksi, että sisältö ei oikein vastaa blogin otsikkoa. Mielenkiintoni kun on herännyt vuosien varrella erilaisiin hyvinvointiin liittyviin asioihin, ja postausta putkahtelee muustakin kuin kakkuilusta. Perustin siis uuden blogin, jonka otsikkokin kertoo, että kultaisen keskitien etsinnässä ollaan.

Sitähän se on loppuunsa koko elämä. Haet sinulle mieluisia juttuja niin työn, parisuhteen, harrastusten kuin kaiken muunkin suhteen. Kokeilet sieltä sun täältä, ennen kuin palikat asettuvat kohdalleen, joki uomaansa.

Olen 100 prosentin täti. Kun saan jotain innostavaa päähäni, keskityn siihen "täpöllä", olen tohkeissani hetken, haen asiasta kaiken mahdollisen tiedon ja myös lähipiiri saa kuulla höyryämisestäni aikansa. Menee hetki ja innostus lässähtää, tulee jokin uusi juttu tilalle. On ihan kiva piirre, että jutut tehdään sata lasissa, mutta vähemmällä intoilulla saattaisi joskus saada aikaan jotain kestävämpää. Uudet, yleensä ruokavalioon ja liikuntaan liittyvät intoilut myös saattavat mennä kohdallani stressin puolelle, joten ne alkavat sotia itseään vastaan. Ja siinähän ei ole mitään järkeä.

Verkkomaailma tarjoaa paljon tietoa kaikesta mahdollisesta. Se, että osaa karsia tiedon määrästä itsestään hyvälle tuntuvat jutut on välillä aika haasteellista. Onko pakko vetää Spiruliinaa ja Gojimarjoja, Crossfitata himona ja tehdä laukkunsa kahvipaketeista, jotta voi hyvin ja elää hyvää elämää? Ei, sanon minä. Tämä blogi on onnellisuuden ja hyvän olon hakemista yksinkertaisista ja arkisistakin jutuista. Se sisältää asiaa hyvinvointiin liittyvistä asioista, ruoka- ja leivontareseptejä, liikuntaa, ja muuta elämääni liittyvää vain taivas rajanaan. Muistoksi itselleni ja inspiraatioksi muille.

Lämpimästi tervetuloa mukaan! :)

Terkuin,

 Johanna